10. maaliskuuta 2017

Olympiastadionin rakennusvaiheet: Vuoden 1983 yleisurheilun MM-kisoista kohti laajaa peruskorjausta

Yleisurheilun vuoden 1971 EM-kisojen jälkeen Olympiastadionille tehtiin aluksi pienempiä, lähinnä julkisivuun ja sisätiloihin, liittyviä korjauksia. Veroviraston muutettua pois eteläkaarteesta 1975 tilalle muuttivat urheilu- ja ulkoiluvirasto sekä kansakoulujen kanslia. Sisätiloihin tehtiin muutoksia vuokralaisten esitysten mukaan. Tornin ja museosiiven rappauspintojen perusteellinen korjaus suoritettiin 1977–1979.

Ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat järjestettiin Helsingin Olympiastadionilla 7.–14.8.1983. Kisojen vaatimat muutokset ja korjaukset kohdistuivat etupäässä suorituspaikkoihin ja tekniikkaan. Pituussuuntaan tapahtuvien hyppylajien suorituspaikat siirrettiin vuonna 1981 pääkatsomon edestä itäkatsomon puolelle. Juoksuradat päällystettiin uudestaan Novotan-polyuretaanipäällysteellä. Keskikentän nurmimatto uusittiin ja sen alle asennettiin sähköinen lämmitysjärjestelmä. Myös tulostaulu uusittiin ja katsomopenkit peruskorjattiin.

Olympiastadionin uusi tulostaulu yleisurheilun MM-kisoissa 1983.
Suurin muutos julkisivuun yleisurheilun MM-kisojen aikana oli väliaikainen, teräsputkista koottu, 5000 hengen lisäkatsomo D-katsomon yläpuolelle. Lisäkatsomo oli tarpeen, sillä se oli loppuunmyyty neljänä kisapäivänä. Parhaimmillaan kisoja seurasi yhden päivän aikana 58 758 silmäparia. MM-kisoja palveli myös Helsingin kaupungin rakentama tunneli Eläintarhan harjoittelukentältä stadionin pohjoispäähän.

Tilapäinen lisäkatsomo yleisurheilun MM-kisoissa 1983.

Urheilumuseon toinen laajennus varmistui vuonna 1981, jolloin Opetusministeriö myönsi hankkeelle sata prosenttisen valtiontuen vuosille 1982–1983. Valtiontukea myönnettiin myöhemmin myös vuodelle 1984, jolloin hankkeen kokonaiskustannusarvioksi muodostui 4,75 miljoonaa markkaa. Laajennuksen arkkitehtina toimi professori Einari Teräsvirta, voimistelun olympiavoittaja Lontoosta 1948. Rakennuslupa hankkeelle myönnettiin 3.6.1982. Rakennustyöt aloitettiin louhinnalla elokuun alussa.

Urheilumuseon tilojen vähäisyys oli ennen laajennusta ilmeinen. Museon ensimmäisen amanuenssin aloittaessa toimessaan maaliskuussa 1982 tehtiin hänelle työtila siirtämällä kirjaston kirjahyllyjä käyttäen luontevasti apuna kirjahyllyyn ja seinään hakattuja parruja. Huone oli kyllä kuusi metriä pitkä mutta vain vajaat kaksi metriä leveä ja tietysti ilman ikkunaa.

Urheilumuseosäätiön toimintakertomuksesta 1982 voidaankin lukea säätiön johdon tyytyväisyys hankkeen käynnistymisestä: ”Näin huipentui louhintatyön melskeeseen ja räjähdyksiin pitkä ja aktiivinen suunnittelu- ja valmisteluprosessi, jonka päämääränä on Suomen Urheilumuseosäätiön alaisten toimintojen, Suomen Urheilumuseon, Urheilukirjaston ja Urheiluarkiston, kohottaminen laadullisesti ja määrällisesti uudelle tasolle.”

Urheilumuseon laajennus käsitti vaihtuvien näyttelyjen salin, työ- ja kokoustiloja sekä varasto- ja arkistotiloja. Toivo Jäntin vuonna 1959 suunnitteleman laajennusosan rinnalle rakennettiin itäpuolelle uusi, leveärunkoinen kokoelmahalli. Urheilumuseon kaksikerroksinen laajennus vihittiin käyttöön toukokuun 10. päivänä vuonna 1983 juuri sopivasti ennen yleisurheilun MM-kisoja. Laajennuksen ansiosta Urheilumuseon tilat kaksinkertaistuivat noin 1 200 neliömetriin.

Laajennustyöt käynnissä 10. maaliskuuta 1982.
Urheilumuseon henkilökunnan työtiloja syyskuussa 1982.
Urheilumuseon laajennuksen harjannostajaiset Stadionin kahvilassa joulukuussa 1982.
Osa uusista tiloista osoitettiin heti valmistumisen jälkeen maailmanmestaruuskisojen järjestelytoimikunnan käyttöön. Tilat toimivat kesän ajan kisojen hermokeskuksena kuten kilpailukansliana ja TV-keskuksena. Urheilumuseosäätiön ja järjestelytoimikunnan sopimuksen mukaisesti kaikki tilat kunnostettiin kisojen päättymisen jälkeen ennalleen. Uuden näyttelyn avajaisia vietettiin 1.6.1984.

Urheilukirjasto, 1987.
Olympiastadion siirtyi vuonna 1984 Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1934 tehdyn vuokrasopimuksen mukaisesti velattomana. Hallintoa jatkettiin edelleen säätiömuotoisena.
Vuonna 1988 Helsingin Olympiastadion täytti 50 vuotta. Erityisesti stadionin betonirakenteet alkoivat suurten säävaihtelujen vuoksi osoittaa rapautumisen merkkejä. Betonirakenteiden kuntotutkimukset käynnistettiin huhtikuussa 1989 ja tulokset valmistuivat syyskuussa 1990. Kuntotutkimusten käynnistymiseen vaikutti rakenteiden kriittisen iän ohella myös se, että Suomen Urheiluliitto oli saanut järjestettäväkseen yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut vuonna 1994. Selvitystulosten perusteella käynnistettiin peruskorjauksen alustava arkkitehti- ja rakennesuunnittelu.

Pekka Honkanen

Lähteet:
Raatikainen, Voitto: Meidän kaikkien Stadion. WSOY 1994.
Railo, Raimo: Helsingin Olympiastadion legenda eläköön. Kuvaus Helsingin Olympiastadionin rakentamisesta. Stadion-säätiö 1994.
Urheiluarkisto, Suomen Urheilumuseosäätiön toimintakertomukset 1982-1984
Urheilumuseon valokuva-arkisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti