5. kesäkuuta 2017

Urheilijan silmin ja korvin

Urheilumuseon järjestämässä asiakaspajassa esitettiin toive nähdä lajisuorituksia urheilijan näkökulmasta. Miltä mahtoi tilanne näyttää maalivahdin silmin, kun Mikael Granlund veivasi kiekon maaliin Suomen ja Venäjän välisessä MM-jääkiekon välierässä? No, tätä emme ihan pysty toteuttamaan.

Innostuneena haasteesta, aloitimme uuden videotallennusprojektin nimeltä Urheilijan silmin. Tavoitteenamme on ollut kuvata mahdollisimman monta suomalaisten harrastamaa lajia siten, miltä se näyttää ja kuulostaa urheilijan silmin ja korvin. Olemme tottuneet näkemään lajit televisiosta tai katsomoiden lehtereiltä perinteisesti yläviistosta ja kokonaisuutena. Nyt yritämme päästä vähän syvemmälle urheilun kokemuksiin kiinni. Yhteistyössä eri-ikäisten, eri tason ja eri lajien urheilijoiden kanssa olemme tuottaneet, tallentaneet ja jakaneet videoita eri lajien suorituksista ja harjoittelusta liikkujan omasta näkökulmasta. Verkkosivullamme on lajeja tällä hetkellä 27 ja lisää on tulossa.



Tallennuksessa olemme käyttäneet kevyitä GoPro-kameroita, joita urheilijat kantavat päässään tai rinnassaan suorituksensa aikana.


Eri lajien harrastajat ovat lähteneet innokkaasti mukaan, koska myös heille on avautunut uusi foorumi esittäytyä yleisölle. Moni on myös kokenut hienoksi sen, että Urheilumuseo on kiinnostunut eri lajeista ja lajin tallentamisesta uudesta näkökulmasta. Iloksemme monet harrastajat ovat löytäneet sivustomme ja tarjonneet omia videoitaan esitettäväksi lajeista, joita sivustolla ei vielä ole ollut. Kaukaisin kontakti on tähän mennessä saatu Uudesta-Seelannista asti wakeboardingin merkeissä. Kameroita on kuljetettu ja lainattu kuvauksiin melko vilkkaasti kuluneen vuoden aikana. Mikä parasta, olemme saaneet uusia ja tavanneet monia vanhoja tuttuja kuvausten aikana. 

Editointiohjelmina on käytetty GoPro Studiota ja Adoben Premiere Pro CC:ia.

Museolla olemme käyneet läpi kaikki videot ja haastattelut sekä editoineet ne lopulliseen muotoon verkkosivustoa varten. Tavoitteemme, saada ihmiset kiinnostumaan liikunnasta ja kokeilemaan rohkeasti uusia lajeja, tuo omat haasteet myös editointipöydälle. Yritämme lunastaa lupausta: Urheilumuseo – Suomen liikuttavin museo.

 

Urheilijan silmin -verkkosivulla voit kokea hurjia alamäkiä pyörällä ja luistimilla, upeita maisemia hevosen selässä tai hurjia temppuja laudalla sekä lumella että vedessä. Pientä huonovointisuuttakin osa videoista saattaa aiheuttaa, sen verran kovaa menoa on katsottavana. Aivan kaikkea rosoa ja tärinää ei kannata edes poistaa, sillä tarkoituksemme on tarjota autenttisuutta, ei elokuvaa. Videoiden äärellä voi myös rauhoittua luonnon äärellä kauniissa maisemissa, näitäkin moni laji tarjoaa rakennettujen suorituspaikkojen vastapainoksi.

 

Pyysimme osalta osallistujilta myös haastattelua, jossa kaikille annettiin samat peruskysymykset. Harrastajien mielestä omassa lajissa parasta ovat lajin fyysisyys, vauhti, adrenaliini, yhteisöllisyys, kaverit, itsensä ylittäminen, uuden oppiminen, flow, kilpailut sekä onnistuneet tekniset suoritukset. Urheiluun liitettiin voimakkaita tunnekokemuksia kuten yhdessä tekeminen, joukkueena koetut voitot ja tappiot, Suomen edustaminen arvokilpailuissa ja niissä onnistuminen. Mainittiinpa myös urheilumenestyksen ansiosta saatu kutsu linnan juhlille.



Harrastamisessa on myös ikäviä puolia, ja merkittävin vastoinkäyminen oli ymmärrettävästi erilaiset loukkaantumiset. Muita harmin aiheita olivat suorituksessa tai kilpailussa epäonnistuminen, harjoittelun vaatima aika, eli nuorilla esimerkiksi koulun ja harjoittelun vaatiman ajan yhdistäminen. Hieman edelliseen liittyen epäkohtana koettiin myös oman lajin harrastuspaikkojen vähyys, joka taas aiheuttaa mm. arki-iltaisin myöhäisiä harjoitusaikoja.



Liikunta on harrastajille monella eri tavalla tavoitteellista. Tavoitteet vaihtelevat oman kunnon ylläpitämisestä maajoukkuepaikan kurkotteluun ja arvokilpailuissa menestyksekkäästi kilpailemiseen. Innostuksen lähteenä toimii merkittävästi omien taitojen kartuttaminen ja ylläpitäminen. Usein harrastus on aloitettu nuorena, jopa 3–4 vuotiaana, mutta aikuisena aloittaminenkaan ei ole ollut este kilpamenestykselle. Joillain oli jäänyt kytemään lapsuuden rakkaus lajiin ja he ovat palanneet aikuisena lapsuuden harrastuksen pariin. Käytännössä useimmat harrastivat ja harrastavat lajiaan siksi, että se vain yksinkertaisesti on kivaa monin eri tavoin.

Jatkamme tallennusprojektia ainakin vuoden 2017 loppuun saakka, ja päivitämme sivustolle kourallisen uusia lajeja aina noin parin kuukauden välein. Katsotaanpa millaista lajikirjoa vähäluminen kesä tuo tullessaan!

Videogalleriaan: